Perhonjokilaakson Retkeilijöiden syysvaellus
Perhonjokilaakson retkeilijöiden perinteinen syysvaellus on toteutettu 6 kertaa yhteisyössä KPEDU Perhon kanssa. Vaelluksilla Luonto-ohjaajaopiskelijat ovat voineet suorittaa opintoihin liittyviä näyttöjä vaelluksen ohjaajana. Tänä vuonna vaelluksella oli mm naurujoogaa, tästä reissusta Harri kirjoittaa lisää. Vuoden aikana on ollut myös muuta toimintaa; järjestimme Kaustisen Festivaalien yövaelluksen sekä Muumien retkeilykoulun retken ja muutama kokoontuminen oli teemalla Hyvinvointia ulkoilusta +65. Olimme esillä muutamissa yhteistyökumppaneiden tapahtumissa.
Meiltä voit vuokrata talven lumille mm liukulumikengät, lumikengät tai ahkion.
Hyvää Joulua toivottaa Anu Karhukorpi
Retkeilijöiden vpj sekä tuleva Luonto-Ohjaaja
Syysretki 2024
Olen Harri Konttinen, 60-vuotias Suomen luonnosta lumoutunut mies. Nähdessäni vuoden alussa ilmoituksen Perhossa järjestettävästä Maasto- ja retkeily-ohjaaja koulutuksesta, ei tarvittu kahta sanaa, kun ilmoittauduin jo mukaan. Meillä oli koulussa ensimmäisellä tapaamisella yöpyminen maastossa nimimerkillä ”yö kuusen juurella” Tällä kertaa kevät todella yllätti meidät kaikki, kun pakkasta oli yöllä kunnon talvilukemat -10 astetta. Yöstä selvittiin kuitenkin kunnialla kouluttajien hyvien ohjeiden ja selkeiden ennakkotehtävien ansiosta. Siitä lähtien olen käynyt koulua ja kahminut tietoa maastossa yöpymisestä, ryhmän-ohjaamisesta ja kaikesta mitä pitää ottaa huomioon, kun lähdetään ohjaamaan ryhmää luontoon. Minun kohdallani näyttö kokeeseen ”Ryhmän ohjaaminen ja hallinta maastossa” tuli mahdollisuus, kun meidän koulun ryhmään tuli viesti tehdä yhteistyötä Perhojokilaakson Retkeilijöiden kanssa. Viesti koski ”Syysretkeä”, joka olisi Salamajärven kansallispuistossa. Opiskelija saisi suunnitella reitin ja toteutuksen. Viestin nähdessäni henkäisin syvään ja päätin ottaa härkää sarvista ja laitoin viestiin kiinnostuksesta. Mietin mitähän tuli tehtyä ja samassa sain vastauksen - Hienoa, palaamme asiaan -. Pikkasen jalat tutisi, vaikka olin jo mielessäni hahmotellut minkä tyyppisen retken pitäisin. Luontoa on mukava ihailla kävellessä, mutta vähän yllätyksellisempää ja jotain millä saisin retkestä oman näköisen.
Suunnittelin kahden päivän aikataulun ja ohjelman sekä tein kaikki tarvittavat asiapaperit, josta sain hyväksynnän. Päiväksi valittiin 28-29.9.24 ja kohteeksi Vaatimen kierros, n. 18 km Salamajärven kauniissa luonnossa. Viikkoa aikaisemmin säätiedoitus lupasi sadetta kyseiselle viikonlopulle. Toivoin kuitenkin edes pilvistä ja ettei sataisi. Retkeily sateessa ja märkänä ei ole miellyttävää.
Retkeily aamu koitti. Edellisenä iltana oli satanut kaatamalla vettä. Avatessani verhon silmiini heijasti sininen taivas ja hymyilin. Meillä oli sovittu tapaaminen klo 10 Koirasalmen luontotuvalla. Meitä piti olla kymmenen, mutta yksi oli tullut kipeäksi. Heti ensi näkemiseltä aistin paikalla olevan mukavia ihmisiä ja kaikki sopi hyvin ryhmään. Aluksi esiteltiin itsemme toisille ja sitten otettiin pika tarkastus varusteisiin. Siinä jo innokkaimmat vetivät rinkkaa selkään, kun toppuuttelin, että otetaan ensin pieni lämmittely ja vältytään lihasvaurioilta. Kaikille sopi tämä 10 min lämmittely. Kerroin matka suunnitelmasta ja lähdettiin jonossa patikoimaan.
Matka lähti mukavasti etenemään auringon loistaessa ihanasti puiden lomasta. Tunnin kävelyn jälkeen pysähdyttiin ja katsottiin, että kaikilla oli rinkat hyvin selässä. Varusteet oli moitteettomassa kunnossa, joten jatkettiin matkaa pysähdys paikalle Ahvenlammelle.
Nuotio paikalla valmisteltiin omista eväistä lounas. Lounasta ennen otettiin yhdessä istuen ”kiitos meditaatio” auringon säteiden syleilyssä. Olimme juuri lopettelemassa lounasta, kun paikalle ilmestyi keskikokoinen parrakas nuori mies. Mies kysyi ystävällisesti ettekö huomanneet ”yksityisalue” merkkiä tänne tullessa. Katsottiin miestä silmät pyöreinä ja meille selvisi, että Metsähallitus oli vuokrannut paikan yksityiselle. Lähellä oleva laavu on enää retkeilijöiden käytössä. Kiitettiin tiedosta ja lähdettiin vähin äänin jatkamaan matkaa Pyydyskoskea kohti, jonne oli vielä 6 km matka.
Ennen Pyydyskoskea matkan puolivälissä otettiin hengitysharjoitus ja kävellessä maisteltiin ilmaa. Ryhmän toivomat Kanttarellit ja Suppilovahverotkin löyty matkan varrelta. Pyydyskoskelle päästiin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa ja ensin laitettiin yöpymispaikat kuntoon. Osa aikoi nukkua riippumatossa ja osa teltoissa. Riippumatossa nukkujille löytyi tukevat puut, johon ne kiinnitettiin. Teltassa nukkujat kasasivat kamppeensa hopeisen usvan reunustaman joen rannalle. Majoituksen valmistuttua ohjelmassa oli Naurujoogaharjoitus. Aluksi on hankalaa saada spontaani nauru aikaiseksi, mutta ei siinä sitten kauan mennyt, kun porukalla nauru lähti jo lapasesta. Nauramisen jälkeen tuli kuuma ja nälkäkin kurkisteli, joten päivällisen tekoon. Aurinko laskeutui joen taakse nostaen usvaa niiden pinnasta. Näky oli rauhallisen kaunis. Ilta meni jutellessa liekkien loisteessa. Tarkistin vielä kaikkien majoituksen ja kömmin omaan telttaani.
Yö oli pilvetön. Syksyllä on hallan vaara, joka yllätti meidät tänä yönä. Kaikilla oli ollut vähän kylmä yöllä ja oli pitänyt laittaa lisää vaatetta päälle. Heräsin klo 5 ja teltat näytti igluilta. Laitoin laavulle valkean, jos vaikka joku muukin herää ennen sovittua klo 7.
Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat rinkkoihin. Ennen rinkan selkään laittamista otettiin aamuharjoitus, joka käsitti nivelten ja lihasten lämmittelyn päästä varpaisiin. Höystettynä hengitysharjoitteella. Tänään meillä oli 8 km matka Koirasalmeen. Kaikilla oli tavarat tallessa. Omat roskat jokainen otti myös mukaan.
Välipysähdys tehtäisiin Heikinjärvellä, jossa syödään luonnon helmassa. Matkalla tunnistettiin muutamia kasveja ja ihasteltiin kauniita maisemia. Reitin varrella olevat pitkospuut olivat yöpakkasen jäljiltä jäässä, joten niillä kulkiessa piti noudattaa varovaisuutta. Ennen perille saapumista otettiin pysähdys ja Nenähengitys harjoitus. Huomattiin kuinka paljon paremmin se ilma kulki harjoituksen jälkeen. Matkaa jatkettiin Heikinjärven laavulle, jossa oli tunnin tauko. Jokainen ehti syödä omat eväät. Järvestä sai juomavettä ja wc löytyi. Meillä oli etenemis vauhti n. 2 km tunnissa, näin ollen ehti katsoa muutakin kuin polkua.
Viimeinen kilometri on hyvin kivinen ja huomautin, että ollaan tarkkana tämä loppu. Haaverit voi sattua matkan loppussa, kun mieli on jo perillä. Kivet olivat todella liukkaita ja yhden retkeilijän nilkka muljahti sen verran, että loppumatka kannettiin hänen rinkka ja talutettiin Koirasalmeen. Todettiin nilkan kunto. Laitettiin kylmään ja pidettiin koho-asennossa. Nyrjähdys ei ollut paha, joten kaikki pääsi osallistumaan pitämääni ”Tunteiden meditaatioon”. Hetki oli hieno kauniisti aaltojen liplattaessa taustalla ja auringon paistaessa puunlehtien välistä nuotiopaikalle. Tästä oli enää pieni matka päätökseen, joten otettiin yhteenveto retkestä. Palaute oli sydäntäni lämmittävä ja arvioija antoi minulle hyväksytyn arvosanan. Näin hivenen erilainen patikointi retki oli saatu päätökseen.
Kiitos osallistujille ja kiitos Perhonjokilaakson retkeilijölle tästä yhteistyötä. Tämä on yksi tapa saada ihmiset kiinnostumaan luonnosta ja sen tärkeydestä meille kaikille.
Kiittäen Harri Konttinen tuleva Luonto-Ohjaaja