RUSKARETKI PAISTUNTURIN ERÄMAAHAN

Perhonjokilaakson Retkeilijöiden ensimmäinen ruskaretki Pohjois-Lappiin suuntautui Utsjoen Karigasniemelle, Suomen Ladun Akumajalle 9.-16. syyskuuta, parhaaseen ruska-aikaan. Tukikohtamme sijaitsee aivan Paistunturin erämaan tuntumassa, Akujoen rannalla, 3,3 km:n kävelymatkan päässä tiestä. Siitä on helppo lähteä vaikka useamman päivän erämaavaellukselle tai tehdä päiväretkiä lähistön upeisiin luontokohteisiin.

Ja niin me teimmekin. Innokkaimmat vaeltajat, Anne ja Katja, lähtivät jo heti lauantaina maastoon, muiden jäädessä vielä tutustumaan upeaan Akumajaan ja lähiympäristöön.

Akumajalle ja viereiselle Dominickin mökille, joka myös oli käytössämme, majoittuu mukavasti sisätiloihin jopa 18 henkeä. Rantasauna lempeine löylyineen kruunaa jo muutenkin upean ja hyvin hoidetun majapaikan.

Ensimmäisen tupayön jälkeen loputkin retkeläiset lähtivät maastoon. Useiden päivien vaellukselle ei kukaan suunnannut, koska sääennuste povasi sateista säätä jo tiistaille.

Retkeilimme pienryhmissä kukin omien suunnitelmiensa mukaan. Sunnuntai oli pilvinen, mutta mukavan lämmin vaelluspäivä. Maasto Paistunturin erämaassa on verraten helppokulkuista, joten matka joutui. Vaelsimme Anun, Airin ja Timon kanssa yhtä matkaa Akumajalta Áhkovárrin satulan kautta Akujärven rantaan ja edelleen Akujokea seuraten kohtaan, jossa tiemme erkanivat kohti Kuivia ja Ráššoaivia. Matkalla kohtasimme Annen ja Katjan leirissään upealla paikalla Áhkovárrin rinteessä. Heidän suunnitelmansa oli jatkaa läntistä reittiä kohti Paistuntureita.

Timo ja Airi jatkoivat kohti Kuivia, määränpäänä Kuivin uusi autiotupa. Minä ja Anu, koska olimme suunnitelleet huiputtavamme Paistunturit, jatkoimme vaellustamme Ráššoaivin koillispuolelle, jossa yövyimme teltassa. Taivas selkeni illaksi ja saimme pystyttää telttamme auringon laskiessa Paistunturien taakse. Revontuliakin olisi näkynyt, jos olisimme jaksaneet valvoa, mutta uni vei voiton ja nukuimmekin auringonnousuun asti. Yöllä oli lämpötila käynyt nollan tuntumassa. Samaan aikaan Anne ja Katja olivat pystyttäneet leirinsä Ráššoaivin länsipuolelle, pienen puron varteen.

Annin, Matin ja Jarmon seurue oli kulkenut omaa reittiään Áhkovárrin rinteen kautta Luovdejohkan varteen yöpymään. Heidän telttojensa liepeet olivat aamulla olleet kuuran kuorruttamat.

Maanantaiksi saimme upean huiputussään. Oli aurinkoista ja lähes tuuletonta. Airi ja Timo jatkoivat Kuivin tuvalta Kuivin reittiä pitkin kohti Akukammia, josta suunnistivat takaisin Akujoen rantaan ja edelleen Áhkovárrin huiputtaen kohti Akumajaa. Annin, Matin ja Jarmon seurue jatkoi Luovdejohkaa seuraten Akuputouksia ihailemaan ja sieltä edelleen Akumajalle saunomaan. Me Anun kanssa lähdimme leiripaikastamme vain päiväreppujen kanssa kohti Gáimmoaivin huippua, tarkoituksenamme päiväretken jälkeen yöpyä seuraava yö samassa leirissä. Huipulta avautui komeat näkymät joka suuntaan, erityisesti lumihuippuisille Norjan tuntureille. Hienossa säässä viivyimme ylhäällä useamman tunnin maisemia ihaillen ja eväitä nauttien. Kännykkäyhteys toimii Paistunturissa yllättävän hyvin. Niinpä päivitimme sääennusteen, joka lupasikin kurjaa keliä jo illaksi. Päätimme purkaa leirin ja patikoida ainakin lähemmäs tukikohtaamme tai jopa majalle asti jo seuraavaksi yöksi. Leiriä purkaessamme näimme vielä Annen ja Katjan tunturin rinteellä kapuavan kohti huippuja.

Myös Airi ja Timo olivat tehneet päätöksen pyrkiä Akumajalle seuraavaksi yöksi huononevan sään takia. Anne ja Katja sen sijaan aikoivat yöpyä vielä yhden yön leirissään. Airi ja Timo ehtivät majapaikkaan illan hämärtyessä, mutta meidän kotiutuessa oli jo pimeää ja viimeiset kilometrit kuljimme otsalamppujen valossa.

Kyllä sauna maistui pitkän vaelluspäivän päätteeksi.

Tiistaina oli sateinen päivä. Me mökille palanneet huolsimme varusteitamme ja vietimme lepopäivää. Toki teimme sateen tauottua päiväretken Akuputouksille. Sieltä palatessamme olivat jo tuntureista lumoutuneet Anne ja Katja myös palanneet mökille kolmen yön vaellukseltaan.

Parin sateisemman päivän jälkeen sää viileni ja elohopea painui pakkasen puolelle useana yönä. Päivälläkin lämpötila pysytteli +5-10 asteen välillä. Teimme päiväretkiä ympäristön hienoihin kohteisiin, Bogejohnjunnille, Akuputouksille, Uhca Áhkovárás-tunturiin ja peurahaudalle, sekä nautimme Akumajan loistavista puitteista, rentouduimme, saunoimme ja pulahdimme välillä vilvoittavaan Akujokeen.

Viikon päättyessä huolsimme paikat kuntoon seuraavaa ryhmää varten ja haikein mielin, mutta virkistyneinä tallustimme autoille Tenontien varteen.

Tämä oli upea reissu, jota muistellaan vielä pitkään. Paluumatkalla mieli palasi tuntureille ja suunitteli jo seuraavaa reissua. Lähtisitkö mukaan?

Rauno Karhukorpi